Kysymyksiä ja vastauksia

Miksi kertakäyttömuovia vastaan täytyy ryhtyä toimenpiteisiin EU:n tasolla?

Kertakäyttömuovin torjumiseksi on monia syitä:

  • Kyse on ympäristöongelmasta. Merten roskaantuminen on suuri ongelma Euroopassa ja se myötävaikuttaa meriympäristön saastumiseen. Yhteiskunnalle aiheutuu erilaisia kuluja aina rantojen puhdistamisesta matkailualaan kohdistuviin vaikutuksiin ja mahdollisiin terveysriskeihin. Nämä kulut katetaan yksityisistä ja julkisista varoista. Tämän vuoksi helposti roskaantumista aiheuttavan ja usein jätteenkeräyksen ulkopuolelle jäävän kertakäyttömuovin käyttöä on vähennettävä; se muodostaa yli puolet merten jätteistä.
  • Asia koskee sisämarkkinoita, sillä yhä useammat jäsenmaat tai paikallisviranomaiset ryhtyvät yksittäisiin toimenpiteisiin erityyppisten kertakäyttömuovien kieltämiseksi, ja ruohonjuuritason tekojen tavoitteena on vähentää tietynlaisten tarvikkeiden kulutusta. Pirstaloitumisen riski on todellinen, ja toimintaedellytysten on oltava tasapuolisia.
  • Tämä on myös taloudellinen mahdollisuus innovoida ja korvata haitallisimmat kertakäyttömuovit edistyneemmillä tuotteilla tai liiketoimintamalleilla – esimerkiksi hyödyntämällä EU:n biotalouden johtoasemaa tai perustamalla palautus- ja uudelleenkäyttöjärjestelmiä, joiden avulla lisätään paikallisia työpaikkoja. Lainsäädäntö tuo selkeyttä, ja sisämarkkinoiden investointeihin sekä innovaatioon tarvitaan mittakaavaetuja.
  • Asialla on kansalaisten tuki. EU:n kansalaiset ovat tietoisia ongelmasta ja haluavat toimenpiteitä. Hiljattain julkaistun Eurobarometrin tutkimuksen mukaan 87 prosenttia eurooppalaisista on huolissaan muovin ympäristövaikutuksista ja 74 prosenttia sen terveysvaikutuksista. 94 prosenttia on sitä mieltä, että tuotteiden tulisi olla suunniteltu kierrätykseen sopiviksi, ja vastaava osuus on sitä mieltä, että teollisuuden ja kauppojen tulisi yrittää vähentää muovipakkausten määrää.

Miksi komissio on ehdottanut uutta direktiiviä merten jätteiden vähentämiseksi?

Yli 80 prosenttia merten jätteistä on muovia. Euroopan komissio on tehnyt ehdotuksen uusista EU:n laajuisista säännöistä, jotka kohdistetaan kymmeneen Euroopan rannoilta ja meristä useimmin löytyvään kertakäyttöiseen muovituotteeseen sekä kadonneisiin ja hylättyihin kalastusvälineisiin. Nämä tuotteet ovat ongelman ydin. Yhdessä ne muodostavat 70 prosenttia merten jätteistä.

Komissio on esittänyt kattavia toimenpiteitä ongelmaan puuttumiseksi. Kertakäyttömuoveja koskeva direktiivi on erottamaton osa muovistrategiassa ilmoitettua laajempaa lähestymistapaa ja tärkeä tekijä kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa. Tämän ehdotuksen avulla Eurooppa täyttää maailmanlaajuisella tasolla velvollisuutensa Euroopasta peräisin olevien merten jätteiden vähentämiseksi.

Millainen vaikutus tällä direktiivillä on merien roskaantumiseen?

Ehdotuksen täytäntöönpanon tavoitteena on vähentää jätettä yli puolella kymmenen eniten roskaavan kertakäyttömuovin osalta ja välttää ympäristövahingot, joiden kustannukset saattaisivat muussa tapauksessa olla 223 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä. Ehdotuksen avulla 3,4 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt voidaan niin ikään estää vuoteen 2030 mennessä.

Ehdotuksesta on myös taloudellisia hyötyä, sillä kertakäyttömuovin korvaaminen innovatiivisemmilla vaihtoehdoilla saattaa tuoda Euroopan unioniin 30 000 työpaikkaa biotalouden johtoaseman ansiosta.

Mitkä ovat komission ehdotuksen pääkohdat?

Aloite kohdistetaan kymmeneen EU:n rannoilta useimmin löytyvään kertakäyttömuoviin sekä hylättyihin, kadonneisiin ja hävitettyihin kalastusvälineisiin, jotka yhdessä muodostavat 70 prosenttia kaikista merten jätteistä. Ehdotuksessa pureudutaan ongelman perimmäisiin aiheuttajiin. Tämä tarkoittaa huomion kiinnittämistä siihen, kuinka näitä tuotteita tuotetaan, levitetään ja käytetään yrityksissä ja kuluttajien keskuudessa, miten ne hävitetään ja kuinka osa niistä päätyy rannoille ja meriin.

Ehdotuksessa esitetään seuraavia toimenpiteitä:

  • Muovin tai muoviosien kielto tietyissä tuotteissa, kuten muovisissa vanupuikoissa, ruokailuvälineissä, lautasissa, pilleissä, juomien sekoitustikuissa ja ilmapallojen tikuissa, jotka kaikki on valmistettava kokonaan kestävämmistä materiaaleista.
  • Tavoitteet kulutuksen vähentämiselle: jäsenmaiden on vähennettävä muovisten elintarvikepakkausten ja juomamukien käyttöä.
  • Vaatimusten asettaminen tuottajille, joiden on osallistuttava jätehuollosta ja puhdistamisesta aiheutuviin kustannuksiin sekä kertakäyttöisiä muovituotteita koskevan tiedotuksen lisäämiseen.
  • Keräystavoitteet: jäsenmailla on velvollisuus kerätä 90 prosenttia kertakäyttöisistä muovisista juomapulloista vuoteen 2025 mennessä esimerkiksi pantillisten palautusjärjestelmien kautta.
  • Merkintävaatimukset: tiettyihin tuotteisiin on lisättävä merkintä, josta käyvät ilmi jätteen hävittämistapa, tuotteen haitalliset vaikutukset ympäristöön sekä tuotteen sisältämän muovin osuus.
  • Tiedotuksen edistämistoimet: jäsenmaat velvoitetaan lisäämään kuluttajien tietoisuutta vaikutuksista, joita aiheutuu kertakäyttöisistä muovituotteista ja kalastusvälineistä sekä näitä tuotteita varten käytettävissä olevista uudelleenkäyttöjärjestelmistä ja jätehuoltovaihtoehdoista.

Kertakäyttömuovia koskeva direktiiviehdotus: tärkeimmät asiakirjat

Miten komissio määrittää kohteena olevat tuotteet?

Ehdotuksessa keskitytään kymmeneen Euroopan rannoilta eniten löydettävään kertakäyttöiseen muovituotteeseen, jotka muodostavat 86 prosenttia kaikista rantojen kertakäyttöisistä muovituotteista ja noin puolet kaikista merten muovijätteistä.

Komission yhteinen tutkimuskeskus keräsi ja käsitteli tiedot meristrategiapuitedirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä neljän alueellisen meren yleissopimuksen ja merten jätteitä tutkivan teknisen ryhmän työn pohjalta. EU:n 17 jäsenmaan 276 rannalta ja neljästä jäsenvaltioiden alueella sijaitsevasta merestä otettiin edustava näyte vuonna 2016. Tarkasteltavina olleet 355 671 näytettä laitettiin järjestykseen runsauden perusteella. Tuloksissa otettiin huomioon muut seurannat ja todettiin, että vuosien aikana kymmenen yleisimmän tuotteen määrä on pysynyt samana alueen eri merillä.

Mitkä 10 tuotetta valittiin?

Komission kohteena ovat vanupuikot, ruokailuvälineet (mukaan lukien lautaset, pillit ja juomien sekoitustikut), ilmapallot ja ilmapallojen tikut, elintarvikepakkaukset, juomamukit (mukaan lukien niiden kannet), pullot ja juomapakkaukset, tupakantumpit, muovikassit, perunalastujen ja makeisien kääreet, kosteuspyyhkeet, hygieniatuotteet ja kalastusvälineet.

Mikä on ehdotuksen oikeudellinen asiayhteys?

Vuonna 2015 kiertotalouspaketissa ehdotettiin EU:n jätelainsäädännön uudistamista, ja toimielinten välillä sopimukseen päästiin joulukuussa 2017. Uudessa lainsäädännössä on yleisiä jätteen synnyn ehkäisemistä ja merten roskaantumista koskevia säädöksiä.

Komissio hyväksyi 16. tammikuuta 2018 ”EU:n muovistrategian kierrätystaloudessa”, jossa tunnustetaan, että merien roskaantuminen on edelleenkin ongelma ja että muovi on merkittävä saastumisen aiheuttaja. Toimintasuunnitelman mukaan kalastusvälineitä, laajennettua tuottajavastuuta ja/tai vakuusjärjestelmiä koskevia lisätoimia tarkastellaan.

Yhteisen kalastuspolitiikan valvonnan säädös sisältää toimenpiteitä kadonneiden kalastusvälineiden takaisin saamiseksi, niistä raportoimiseksi ja kalastusvälineiden merkitsemiseksi. Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) sallii jäsenmaiden tukea taloudellisesti merten jätteiden keräämistä ja investointeja satamien jätteidenkeruulaitteisiin.

Komission vuoden 2018 lakiehdotus satamien jätteidenkeruulaitteista sisältää toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että aluksilla syntynyt tai merestä kerätty jäte voidaan tuoda maihin ja että se käsitellään asianmukaisesti. Ehdotuksessa viitataan suoraan komission harkitsemiin kalastusvälineitä koskeviin lisätoimenpiteisiin. Komissio hyväksyi 30. toukokuuta 2018 kalastuksenvalvontajärjestelmän arviointiehdotuksen, jolla kehitetään kadonneista kalastusvälineistä raportoinnin sääntöjä (esim. ottamalla käyttöön raportointi) ja välineiden takaisin saamista.

Mikä on ehdotuksen julkinen asiayhteys?

Kansalaiset ovat muovin ympäristövaikutusten suhteen valveutuneita. Eurobarometrin tutkimus osoitti, että eurooppalaiset ovat huolestuneita päivittäin käytettyjen muovituotteiden vaikutuksesta omaan terveyteensä (74 prosenttia) ja ympäristöön (87 prosenttia).

Dokumentit, kuten A Plastic Ocean ja BBC:n Blue Planet II, toivat tämän maailmalaajuisen ongelman mittasuhteet laajemman yleisön tietoisuuteen. 33 prosenttia eurooppalaisista piti merten saastumista merkittävimpänä ympäristöongelmana.

Muovikassidirektiivin käyttöönotto todistaa, että rajoittavilla toimenpiteillä voidaan saada aikaan välittömiä tuloksia ja julkista hyväksyntää. Täytäntöönpano osoittaa, että jopa pienistä muovipusseista veloittaminen (noin 0,10 euroa) voi vähentää kulutusta lyhyessä ajassa huomattavasti. Irlannissa muovipussien verotuksen käyttöönotto vähensi niiden käyttöä kaupoissa 90 prosenttia, ja rannoilta löydettyjen pussien määrä laski merkittävästi, vuoden 1999 keskimäärin 18 muovipussista per 500 metriä viiteen pussiin vuonna 2003.

Julkiseen kuulemiseen, joka järjestettiin joulukuun 2017 ja helmikuun 2018 välillä, saatiin yli 1 800 mielipidettä, jotka todistavat, että laajempi yleisö ja sidosryhmät ovat tietoisia tarvittavista kertakäyttömuoviin liittyvistä toimenpiteistä. Vastaajista 98,5 prosenttia on sitä mieltä, että toimenpiteet kertakäyttömuovin vähentämiseksi ovat ”välttämättömiä”, ja 95 prosenttia pitää toimia ”välttämättöminä ja kiireellisinä”. Yli 70 prosenttia valmistajista ja yli 80 prosenttia tuotemerkkien edustajista sekä kierrättäjistä pitää toimia ”välttämättöminä ja kiireellisinä”. Oikeudellinen selkeys ja investointivarmuus yhdistyneillä sisämarkkinoilla ovat välttämättömiä kaikille yrityksille, jotka ovat mukana muovin arvoketjussa.

Olen kertakäyttömuovin valmistaja. Täytyykö minun osallistua siivoamisesta ja kierrättämisestä aiheutuviin kuluihin?

Laajennetun tuottajavastuujärjestelmän mukaan valmistajat ja tuottajat ovat taloudellisessa vastuussa ja ympäristövastuussa käytettävistä materiaaleista sekä siivoamisesta tuotteiden käytön jälkeen. Järjestelmät on jo perustettu pakkausmateriaalien osalta, ja niiden valmistajat ovat ilmoittaneet olevansa mukana. Toukokuussa 2018 hyväksytyn EU:n jätelainsäädännön mukaan laajennettu tuottajavastuu koskee kaikkia pakkausmateriaaleja. Laajennettuihin tuottajavastuuohjelmiin saattavat kuulua roskien keräämisestä aiheutuvat kulut.

Tuottajilla on velvollisuus osallistua siivous- ja kierrätyskuluihin, sillä ne ovat tuotantotavoillaan ongelman alkupäässä. Tällä hetkellä kertakäyttöisistä muovituotteista aiheutuvista kuluista ovat vastanneet julkinen sektori ja viime kädessä veronmaksajat mutta myös muut yksityiset toimijat esimerkiksi matkailu- ja kalastusalalla, joiden toimintaan merten jätteet vaikuttavat merkittävästi.

Millaisia muutoksia muovia sisältävien kalastusvälineiden osalta tehdään?

Hylätyt, kadonneet tai hävitetyt kalastusvälineet muodostavat noin 27 prosenttia merten jätteistä, mikä vastaa yli 11 000 tonnia vuodessa. Kalojen pyydystämiseen tarkoitetut kalastusvälineet pyydystävät kaloja, vaikka ne katoaisivat (”haamukalastus”), ja aiheuttavat samalla erityisen paljon vahinkoa meriympäristölle. Kalastusvälineissä käytetyn muovin kierrätyspotentiaali on erittäin korkea, mutta tämänhetkiset kierrätysmarkkinat ovat verrattain pienet ja hyvin paikalliset.

Tämän ehdotuksen päämääränä on sulkea ympyrä kalastusvälineiden osalta ja ottaa käyttöön laajennettu tuottajavastuujärjestelmä muovia sisältäville tarvikkeille. Kun kalastusvälineet päätyvät rannikolle, muovia sisältävien kalastusvälineiden osien valmistajien tulee huolehtia niistä, ei satamien. Laajennettu tuottajavastuuohjelma ei koske kalastajia tai käsityöläisiä, jotka valmistavat muovia sisältäviä kalastusvälineitä.

Onko ehdotuksella vaikutusta muovien mikrohiukkasten aiheuttamiin haasteisiin?

Suuri osa merissä olevista muovien mikrohiukkasista on peräisin pienemmiksi hajonneista muoviosista, joten muovijätteen vähentäminen laskee myös mikrohiukkasten määrää.

Osa muovien mikrohiukkasista on lisätty tarkoituksella tuotteisiin (esimerkiksi kosmetiikkaan, maaleihin tai pesuaineisiin), ja komissio on aloittanut erillisen tarkastelun niiden rajoittamiseksi pyytämällä Euroopan kemikaalivirastoa arvioimaan tieteellistä perustaa rajoituksen harkitsemiseksi.

Muut muovien mikrohiukkaset päätyvät meriin tuotteiden käytön seurauksena (esimerkiksi renkaan käytön tai vaatteiden pesun jälkeen syntyvä pöly) tai muovin alkutuotannossa (esimerkiksi esituotannossa olevien muovipellettien valuminen). Komissio torjuu tämäntyyppistä saastumista muovien mikrohiukkasten päästöjen mittausmenetelmillä, paremmilla merkinnöillä, mahdollisilla sääntelytoimilla ja tehokkaamman jäteveden puhdistamisen avulla.